Aloitin länkkäriammunnan Ubertin 1873 - revolverilla joka on kopio Colt Peacemakeristä.

 Aseen kaliberi eli väljyys on .44/40 ja se tuli minulle valmiiksi viriteltynä ja herkisteltynä mutta sittemmin olen sepitellyt asetta vielä lisää muokaten kahvarungon vaimoni käteen sopivaksi.

 Ase sai pintaansa niklauksen joka kuitenkin osoittautui niin huonosti tehdyksi että uusi pintakäsittely on todennäköisesti ajankohtainen kauden 2006 päätteeksi.

 Cattleman on nykyisin siirtynyt kokonaan vaimoni aseeksi jotain satunnaista pikavetosessiota lukuunottamatta ja olen rakennellut itselleni kahta Colt Dragoonin italokopiota pitkänajan tavoitteena päästä ampumaan Gunfighter-luokassa.

 Dragoonin kahva istuu käteeni yhtä hyvin kuin Walkerinkin mutta painoa on onneksi reilusti vähemmän.

 Perkussioaseiden ja mustaruudin kanssa näprääminen sai alkunsa kun sain käsiini Armi San Marcon kopion Colt Walkerista.

 Mallia 1847 oleva ase oli käytännössä ensimmäinen kaupallisesti menestynyt revolveri ja myös maailman tehokkain revolveri aina 1930-luvulle asti jolloin markkinoille tuli .357Magnum-patruuna ja sitä käyttävät aseet. Walkerin rullaan mahtui saman verran ruutia kuin moneen sen aikaiseen muskettiin.
 

 Walker on suurin Coltin valmistama käsiase ja yksi suurimpia koskaan valmistettuja revolvereja.

 Walkerin 2,2 kilon paino ja lähes 40 sentin pituus saivat aikaan sen että asetta kannettiin hevosen satulalaukkuihin kiinnitetyissä koteloissa eikä vyöllä.

 Walkeria valmistettiin 1100 kappaletta jonka jälkeen sen menestyksen innoittamana syntyi nopeassa tahdissa ‘kompakti’ versio Dragoon ja sen eri versiot joita myytiin yhteensä noin 21000 kappaletta. Kuvassa Walker M1847 ja ensimmäisen sukupolven Dragoon mallia 1848, valmistaja Uberti.

 Kummatkin aseet ovat kaliberia .44 (.454) ja suunniteltu ainoastaan mustalle ruudille. Panos laaditaan suoraan rullaan. Ruudin annostelun jälkeen luoti, yleensä puöreä kuula, painetaan paikkaansa piipun alla olevalla vivulla ja lopuksi pesät nallitetaan takakautta. Ei siis mitenkään ripeä suoritus ja pienissä tai nopeita stageja sisältävissä kisoissa huomaa äkkiä viettävänsä suurimman osan ajastaan asetta ladaten.

 Uusimpana lisäyksenä kalustoon on liittynyt italialainen kopio 1851 ‘Rebel’ Navystä kaliberissa 44.

 Kaliberi hivenen ihmetytti koska tähän mennessä olen nähnyt ja lukenut aseesta ainoastaan kaliberissa 36 tai 38 jos kyseessä on ollut patruunakonversio.

 Kyseinen malli on mielenkiintoinen myös koska rulla ja pyöreä liipasinkaari ovat samanlainen kuin 1860 Armyssa tai 1862 Pocket Navyssä mutta piippu ja runko ovat alkuperäisen malliset.

 Aseessa on messinkirunko ja kaiken kaikkiaan ase edustaa aika hyvin sisällissodan aikaisen Konfederaation pajoissa syntyneitä kopioita Pohjoisen aseista.

 Viisykkösen Rebelin tulevaisuus oli vähän epävarma koska sen kahva ja useampaan otteeseen rikkomani käteni eivät oikein sovi keskenään yhteen kovilla ammuttaessa. Kun Hannibal Hayes teki aseelle pari pykälää komeamman pikavetokotelon päätin alkaa harjoittelemaan ja pienen totuttelun jälkeen aloin saada ihan kohtuullisia tuloksiakin. Ei tuolla ihan nelituumaiselle SAA:lle pärjää mutta onneksi Cap&Ball-aseille on oma luokka.

 Ubertin vipulukkoinen kivääri Model 1873 Sporting 24 tuuman kahdeksankulmaisella piipulla, kaliberi sama kuin revolverissani eli .44-40.

 TOZ-66, vanha Venäläinen sivulukkoinen ja hanallinen haulikko jota rakentelin jonkin aikaa kisakäyttöä varten. Aseen kaliberi on 12-70 ja se oli ensimmäisen kerran mukana kauden 2003 kolmannessa kilpailusssa 7.6. Vesivehmaalla. Aseen rakentelusta tarinaa R&D-sivulla.

 Vanha rinnakkaispiippuinen haulikko Baikal IJ58, joka kyllä alunperin oli varustettu aika paljon pidemmillä piipuilla ja perinteisellä pistoolikahvaisella tukilla. Kaikkia puuosia koristi 2-3 milliä paksu lakan ja maalin sekainen soossi joka onneksi irtosi parin tunnin siklaamisella ja hiomisella. Nykyään aseessa on englantilainen suora perä johon olen kaivertanut oman logoni.

 Aseen kokonaispituus on tasan 90 senttiä eli reilusti (6 senttiä) yli aselaissa vaaditun mitan mutta kuitenkin näppärän kokoinen kilpailutilanteita varten.

 Liipasinkoneisto ja panospesät saivat täyden remontin samalla kun poistin venakkojen asentaman automaattivarmistimen käytöstä. Nyt varmistin menee päälle vain kun haluan eikä aina kun viritän aseen.

 Nyttemmin Baikal toimii pääasiallisesti Patricia ‘The Pet’ Wolfin kisa-aseena. Hän ampui ensimmäisen kisansa 7.6.2003 Vesivehmaalla sijoittuen naistensarjan neljänneksi.