Miksi lännenharrastus?

 Jos nyt vaikka aloittaisi pienellä henkilökohtaisella asehistoriakatsauksella

Se jääkin väistämättä lyhyeksi, sillä lapsuusiässä oli lelulaatikossa ne pakolliset nallipyssyt + "inkkarijouset" joilla harjoiteltiin länkkärileikkejä. Hieman isompana tuli kokeiltua puolustusvoimien rynnäkkökiväärillä, mutta ei siitä sittemmin mitään tullut.

Aikuisiällä ostin taljajousen, jolla hieman tuli ammuskeltua. Nyttemin se on uuden "harrasteen" rahoittamiseksi myyty....

Kunnes koitti syyskesä 2002 ja eräät häät. Ne järjestettiin Kiihtelysvaaralaisella Chippewa Rangella, lännenkylässä, ja teemana oli nimenomaan lännenjutut. Loppu onkin sitten jo miltein legendaa, sillä marraskuussa 2002 oli C.O.W.S.:n ase- ja turvakurssi, jolla opettelimme lännenaseitten turvallista käsittelyä ja CAS- ammuntojen sääntöjä.

Nyt mieli palaa (kirjaimellisesti!) vanhojen ja vanhanmallisten ruutiaseitten perään...

Vipulukkoinen kivääri, hanahaulikko, revolveri...

Tiivistetysti: lännenharraste on minulle henkilökohtaisesti kivaa olemista isojen poikien kanssa. Aseet ja niiden kanssa touhuaminen on ylllättävän kivaa puuhaa! Aseet eivät missään nimessä ole mikään ensisijainen asia, vaan se, että löytyy muitakin, joiden kanssa jakaa samaa kiinnostusta. Mitenkään ei voi myöskään väheksyä itse tekemisen ja onnistumisen merkitystä.Tässä hektisessä ajassamme harvoin saa omin pienin näppeinensä tehdä mitän "oikeaa". Minulla kun on vielä äidin puolelta verenperintönä tuota seppävertakin...

Joku toinen saa kicksinsä siitä, kuinka hienot HiFi- laittet hänellä on, joku toinen harrastaa larppaamista... Minä en kuluta aikaani kapakoissa ja tuo HiFi- harrastekin on enemmänkin jokakeväisten HiFi- messujen varassa, joten....

Siksi toisekseen näihin hommiin ei kuulu hirveä kiire ja touhotus - asia, joka valitettavasti on nykyajassa aivan liikaa esillä. On suorastaan rentouttavaa sulkea nykymaailma pois mielestä ja keskittyä radalla mahdollisimman puhtaaseen suoritukseen, sekä tietysti tavata samanhenkistä porukkaa.